Kävin eilen isäni asioita hoitamassa entisessä lapsuuden ja
koulunkäyntikaupungissani. En kaipaa enää kyseiseen kaupunkiin
ollenkaan. Olen pitänyt nykyistä työssäkäyntikaupunkiani ja kaupunkia
jota pidän nykyisenä kotikaupunkinani yhtenä katujen osalta huonoimmin
hoidettuna kaupunkina, ei sekään näy pitävän paikkaansa, entinen
lapsuuden kaupunkini ei tunnu hoitavan katujaan sitäkään vertaa kuin
nykyinen.
Urheilukeskus on edelleen upein näkemäni, sillä sinne on kerätty lähes
kaikki oleellinen. Tosin sieltä puuttuu luisteluhalli, mutta sitähän ei
tunnu saavan koko Suomeen ollenkaan, vai saakohan Helsinki sellaisen.
Nykyinen kaupunkini on mahtava kulttuurikaupunki teatteri ja erityisesti teatteri.
Urheilukaupunkina urheilupaikat on sijoiteltu ympäri kaupunkia hujan
hajan. Tosin onhan kaupungissa jäähalleja vierekkäin useampia, mutta
täällähän ollaankin hulluja kiekkoiluhulluja.
Yleisurheilu-
ja palloiluhalli on suuria aikoja messujen ja muitten näyttelyitten
käytössä. Urheiluhallissa järjestetään erilaisia eläinnäyttelyitä. Ei
mitään väliä saako urheilijat allergisia oireita kunhan kaupungin
kassaan napsahtaa rahaa. Siellä missä suuret joukot harrastavat
urheilua niitä ei hoideta ollenkaan, siis kevyen liikenteen väylät.
Rullaluistelijat ovat hengenvaarassa. Tietöistä ei ilmoiteta. Tie on
katkaistu kesken päivän ja ei mitään varoitusta. Hiekkoja ei ajeta
pois. Asfaltti korjataan niin rosoisella ja tahmealla aineella, että
luistelija kaatuu joutuessaan korjatulle kohdalle. Jos valitat aiheesta
olet räyhääjä ja vikisijä, sillä onhan kohta korjattu (niin kuikahan
vaan?). Ensi kesän rullaluistelukelejä ja katumäärärahoja odotellen.
Tampereen kaupungin isille terveisiä: Unohtakaa politikointi, olet
natsi, sosialisti tai kokkari hoitakaa edes kaupungin liikkumisväylät
HYVÄÄN kuntoon.
torstai, 9. helmikuu 2006
Kommentit