Tänään on juhannusaatto, ja mielestäni valon ja kesän juhla, ei
suinkaaan mikään Johannes kastajan päivä. Huomaa kastaja pienellä. Olen
sitä mieltä. Eikös se nimensä sellaisesta saanut? En tiedä.
Eilen olimme vaimoni kanssa lapsuuden kaupungissa väsymässä.
Työasioista en ole viitsinyt kirjoitella, koska ihmiset ovat varmaan
kipeitä pahanpäiväisesti. Postilaatikot ovat jotain ihmeellistä, niin
kuin ihmisillä ei muuta olisikaan kuin se hirveä ryhmittely.
Laatikoitten joittenkin metrien siirto yhteiseen ryhmään aiheuttaa
laatikoitten siirtäjille valtavia paineita. Tampereellakin on yksi
herra, joka pelaa aikaa ja politikoi, kokoomuspoliitikko. Pirkkalassa
taas pahimmat laatikoinnin vastustajat ovat vanhoja änkyräpoliitikoita.
Näin yhteen mennään, on ainakin jotain yhteistä: kauhea posti viettää
laatikot pois omasta kiinteistön liittymästä. Voi hurjaa, voi voi.
Oma ammattiliittonikin vastustaa laatikoitten ryhmittelyä lehdissä ja
juhlapuheissa, mutta kun mennään kentälle niin luottamusmiehetkin
huutavat, että miksi ei tuota ole ryhmitelty, se pitää ryhmitellä.
Sellaista se on. Joskus raamatullisesti voisi sanoa: Voi kun se on
ulkokullattua, voi.
Näin ne työt rassaa juhannuksenakin.
perjantai, 23. kesäkuu 2006
Kommentit