Tänään on juhannusaatto, ja mielestäni valon ja kesän juhla, ei suinkaaan mikään Johannes kastajan päivä. Huomaa kastaja pienellä. Olen sitä mieltä. Eikös se nimensä sellaisesta saanut? En tiedä.
Eilen olimme vaimoni kanssa lapsuuden kaupungissa väsymässä.
Työasioista en ole viitsinyt kirjoitella, koska ihmiset ovat varmaan kipeitä pahanpäiväisesti. Postilaatikot ovat jotain ihmeellistä, niin kuin ihmisillä ei muuta olisikaan kuin se hirveä ryhmittely. Laatikoitten joittenkin metrien siirto yhteiseen ryhmään aiheuttaa laatikoitten siirtäjille valtavia paineita. Tampereellakin on yksi herra, joka pelaa aikaa ja politikoi, kokoomuspoliitikko. Pirkkalassa taas pahimmat laatikoinnin vastustajat ovat vanhoja änkyräpoliitikoita. Näin yhteen mennään, on ainakin jotain yhteistä: kauhea posti viettää laatikot pois omasta kiinteistön liittymästä. Voi hurjaa, voi voi.
Oma ammattiliittonikin vastustaa laatikoitten ryhmittelyä lehdissä ja juhlapuheissa, mutta kun mennään kentälle niin luottamusmiehetkin huutavat, että miksi ei tuota ole ryhmitelty, se pitää ryhmitellä. Sellaista se on. Joskus raamatullisesti voisi sanoa: Voi kun se on ulkokullattua, voi.
Näin ne työt rassaa juhannuksenakin.